Millä keinoin nivelrikko voidaan saada kuriin?

Nivelrikko vaivaa montaa vanhusta

(Kuva: Jan Fidler, [CC-BY 2.0])

Nivelrikko saattaa kuulostaa varsin pelottavalta tai uhkaavalta termiltä, viittaahan nimikin siihen että jotain on mennyt “rikki”. Kuitenkin aivan kuten ihosi, myös luustosi vanhenee – toisilla nopeammin ja toisilla hitaammin. Toisilla siitä koituu enemmän vaivaa ja toisilla taas vähemmän. Nivelrikko vaivaa myös montaa suomalaista, mutta tiedätkö mitä hoitoja siihen suositellaan? Entäpä mitä hoitoja nivelrikkopotilaat lopulta käyttävät? Yllättävää kyllä, kun puhutaan konservatiivisesta (eli tässä tapauksessa lääkkeettömästä ei-leikkaushoidosta) tehokkaimmat hoidot eivät olekaan kaikkein suosituimpia!

Hyviä tuloksia nivelrikkopotilaiden kuntoutuksesta

Juuri julkaistu tanskalainen tutkimus havaitsi monipuolisen 12-viikkoa kestävän kuntoutusintervention olevan ns. “normaalia hoitoa” tehokkaampaa sellaisilla polvinivelrikko-potilailla, jotka eivät ole vielä kelpuutettavia tekonivelleikkaukseen (Skou ym., 2015). Kahteen ryhmään jaetut potilaat saivat joko standardoidut informaatio-lehtiset koskien nivelrikkoa (“usual care” -ryhmä) tai 12 viikkoa kestävän monipuolisen intervention (interventioryhmä). Interventio sisälsi kaksi tunnin nivelrikko-infoa, info-lehtiset, pohjalliset ja harjoittelua kahdesti viikossa 60min aiemmassa tutkimuksessa kuvatun harjoitusohjelman mukaisesti. Lisäksi mikäli tarpeen, interventioryhmän jäsenet saivat särkylääkkeitä ja/tai ravintoneuvoja tarpeen mukaan.

Tuon tutkimuksen tulokset ovat samassa linjassa esimerkiksi suomalaisten Käypä hoito -suositusten kanssa, jotka toteavat konservatiivisen lääkkeettömän hoidon muodostavan nivelrikkopotilaan hoidon perustan (Polvi- ja lonkkanivelrikko: Käypä hoito -suositus 2014). Etenkin polvinivelrikon hoidossa fysioterapeutin käytössä olevat menetelmät on havaittu erittäin tehokkaiksi ja niistä onkin A-tason näyttöä toimintakyvyn paranemisen ja kivun lievittymisen osalta. Saman suuntaiseen lopputulokseen päätyivät myös Uthman ja kumppanit vuonna 2013 julkaisemassaan systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa koskien alaraajan nivelrikkoa ja terapeuttista harjoittelua. He päätyivät siihen, että lihasvoima-, liikkuvuus- ja aerobinen harjoittelu olisi paras yhdistelmä nivelrikkoon. Tuohon katsaukseen otettiin mukaan nivelrikko-tutkimuksia sekä polven että lonkan osalta, joskin polvitutkimuksia oli selvästi enemmän. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että suomalaista polvi- ja lonkkanivelrikon Käypä hoito -suositusta muuten päivitettiin elokuussa 2014, joten halukkaiden kannattaa käydä tutustumassa ja tarvittaessa päivittämässä tietonsa.

 

Risuja ruusuisella tiellä?

Jumppaa, liikuntaa, laihdutusta, aktiviteettien muokkaamista ja neuvoja – hyvin vähäriskisiä, halpoja ja kaikin puolin terveellisiä konsteja kaikki saada nivelrikko kuriin. Mutta mikä on todellisuus nivelrikkoisten arjesta? Kuinka paljon näitä hoitoja lopulta käytetään ja miten aktiivisesti?

Juuri julkaistun 591:n polvi- tai lonkkanivelrikosta kärsivän potilaan australialaisen tutkimuksen mukaan suositeltujen hoitotoimenpiteiden käyttöaste on yllättävän alhainen ja peräti 12% osallistujista ei ollut lainkaan kokeillut mitään suositelluista hoitomuodoista (Hinman ym., 2015). Kaikkiaan tutkimuksessa todettiin, että suositeltuja lääkkeettömiä konservatiivisia hoitoja käytetään varsin vähän tai niiden käyttäminen ollaan aikanaan lopetettu syystä tai toisesta. Keskimäärin viidestä suositellusta hoitomuodosta tutkimukseen osallistuneet käyttivät noin yhtä. Yleisimmin käytettyjä aktiivisia hoitomuotoja näyttäisi olevan lihasten vahvistaminen sekä venyttely ja näidenkin hoitomuotojen osalta niitä käyttäneistä noin neljännes ei enää tutkimushetkellä niitä hyödyntäneet. Lopputuloksena tutkijat toteavatkin polvi- ja lonkkanivelrikosta kärsivien hoidossa olevan ns. “evidence-practice gap” ja että kuntoutuksen alle lukeutuvia lääkkeettömiä konservatiivisia hoitoja käytetään tosiasiassa liian laiskasti.

Valoa tunnellin päässä?

Nivelrikon hoidossa lienee valoa tunnelin päässä etenkin kun vaikuttavia hoitoja on tiedossa. Niitä tulisi vain käyttää enemmän. (Kuva: Kalyan Chakravarthy, [CC BY 2.0])

 

Pohdintaa

Mistä mahdollisesti johtuu, että tehokkaaksi todistettuja ja hoitosuositusten tukemia hoitoja ei käytetä, tai että niitä käytetään niin vähän? Voisiko myös yksi mahdollisesti selittävä tekijä olla kipuilun aaltoileva luonne? Jos treenaamalla kivut häviävät tai vähenevät ja sitten palaavat, voiko se laskea motivaatiota jatkaa harjoittelua tai aloittaa sitä uudestaan? Entä ohjataanko potilaita vääriin hoitoihin vai jätetäänkö kuntoutus sekä harjoittelu liian helposti vain lääkärin antaman (tärkeän ja oikean) informaation varaan?

Voi toki olla että nuo tilastot eivät täysin päde Suomeen ja suomalaiseen nivelrikko-maailmaan. Kuitenkin oman kliinisen kokemuksen mukaan melko usein nivelrikkopotilaat ovat jo kärsineet oireistaan vuoden-kaksi-kolme tai jopa pidempäänkin ennen ensimmäistä fysioterapiakontaktia ja ohjatun harjoittelun aloittamista. Välillä huomaa myös fysioterapiaan lähettävänä lääkärinä olevan ortopedi, jonka käynnin syynä on ollut konsultoida ortopedia soveltuvuudesta leikkaukseen vaikka perusteellista kuntoutusta ei ole vielä päästy kokeilemaan. Nivelrikon diagnostiikan ja hoidon koordinoinnin päävastuu on Käypä hoito -suosituksissa määritelty perus- ja työterveyshuollolle, joten voisi toivoa uudistetun suosituksen palauttavan kuntoutuksen tärkeyden kaikkien muistiin. Osaltaan näin on varmasti käynyt ja onkin lämmittävää nähdä, että edelleen kuntoutus nähdään tässä asiassa tärkeänä ja sen tehokkuus on säilynyt.

Nivelrikon syitä ja taustatekijöitä tutkittaessa ollaan viime aikoina löydetty myös uusia selitysmalleja sillä esiin on nostettu mahdollisuus alaryhmästä, joilla sentraalinen sensitisaatio voisi olla kipujen taustalla (Lluch ym., 2014). Tuossa systemaattisessa katsauksessa tuotiin esiin mm. nivelrikkopotilailla olevan muutoksia välittäjäaineiden määrissä ja kivunsäätelyjärjestelmän häiriöitä sekä kohonnutta kipuherkkyyttä useammalla mittarilla mitattuna. Näille potilaille saattaisi olla avuksi ottaa aktiivisen kuntoutuksen ja harjoittelun tehostamiseksi myös keskushermoston rauhoittelu tavalla jos toisella. Kokonaisuudessaan kyseessä on tosin melko tuore aihealue nivelrikkoon liittyen, joten siitä tiedetään vielä vähän ja tarkempien hoitosuositusten tai mekanismien arviointi lienee vielä vaikeaa. Tästä aiheesta on myös oma blogikirjoitus suunnitteilla, joka julkaistaan tulevaisuudessa.

 

LÄHTEET:

  • Hinman RS, Nicolson PJ, Dobson FL, & Bennell KL. Use of nondrug, nonoperative interventions by community-dwelling people with hip and knee osteoarthritis. Arthritis care & research. 2015. 67 (2), 305-9.
  • Lluch E, Torres R, Nijs J, & Van Oosterwijck J: Evidence for central sensitization in patients with osteoarthritis pain: a systematic literature review. Eur J Pain. 2014.18(10):1367-75.
  • Polvi- ja lonkkanivelrikko (online). Käypä hoito –suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ortopediyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2014 (viitattu 5.5.2015). Saatavilla Internetistä: www.käypähoito.fi
  • Skou ST, Rasmussen S, Laursen MB, Rathleff MS, Arendt-Nielsen L,  Simonsen O, & Roos EM: The efficacy of 12 weeks non-surgical treatment for patients not eligible for total knee replacement: A randomized controlled trial with 1-year follow-up. Osteoarthritis and Cartilage. 2015. Painossa.
  • Uthman OA, van der Windt DA, Jordan JL, Dziedzic KS, Healey EL, Peat GM, & Foster NE: Exercise for lower limb osteoarthritis: systematic review incorporating trial sequential analysis and network meta-analysis. BMJ. 2013. 20;347: f5555.
Posted in Nivelrikko and tagged , , , , .