Niskakipu ja kontrollia sekä kontrollinhäiriöitä

Niskakipujen yleisyyden vuoksi on pyritty löytämään uusia keinoja, joilla kipujaksojen kestoon ja niiden ilmentymisiin voitaisiin vaikuttaa. Lihastestaamisen rinnalla on alettu tutkimaan liikekontrollin osuutta myös niskakipuihin. Aiemmin on todettu yhteys selkäkivuilla ja liikekontrollin häiriintymisellä (Luomajoki ym., 2008). Perusajatuksena liikekontrollin testaamisessa on, että liikuttaessa kehonosaa, pyritään pitämään viereinen kehonosa paikallaan. Tässä artikkelissa vieraileva kirjoittaja Jarkko Aho käsitteleekin, millaista tietoa tähänastiset tutkimukset ovat niskakipujen ja liikekontrollin osalta tarjonneet.

Niskakipu yleisesti

Niskakipu on maailmanlaajuisesti erittäin yleinen vaiva. Oireilevien ihmisten määrä vaihtelee tutkimuksien välillä, mutta on arvioitu, että noin 67% maailman väestöstä kärsii niskakivuista jossain vaiheessa elämäänsä. (Segarra et al., 2015) Elsig et al (2014) taas totesivat tutkimuksessaan niskakivun esiintyvyyden olevan 14,2%:n ja 71%:n välillä. He myös totesivat, että 50-85% niskakipuisista henkilöistä ei palaudu totaalisesti niskakivuistaan, vaan heille kehittyy jatkuva tai uusiutuva niskakipu. Tutkimuksissa on myös huomattu, että naisilla niskakipu on yleisempää kuin miehillä, ainakin viimeisen vuoden jaksoa tarkastellessa. Skandinaavit kokevat myös enemmän niskakipuja kuin muut eurooppalaiset tai aasialaiset. (Fejer et al., 2006) Vaivan yleisyyden vuoksi onkin alettu miettimään keinoja, joilla pystyttäisiin ennaltaehkäisemään ja vaikuttamaan niskakipuihin tehokkaasti.

Usein on hankala tunnistaa jotain tiettyä patologista löydöstä niskakivun taustalla. Tästä syystä kliininen tutkimus vaivan tai häiriön piirteiden tunnistamiseksi on tullut hyväksytyksi menettelytavaksi niskakipujen hoitosuunnitelman muodostamisen avuksi. Osana tätä kliinisen tutkimisen prosessia niskan liikkeitä arvioitaessa kyetään arvioimaan myös henkilön niskan hallintaa ja tunnistamaan mahdollisia liike- ja liikekontrollin häiriöitä. Onkin arvioitu, että muuttunut niskan liikkeiden neuromuskulaarinen kontrolli näyttelisi suurta osaa uusiutuvien niskakipujen taustalla. Näissä tapauksissa puhutaan niskan liikekontrollin häriöstä. Niskan liikekontrollin arviointi ja terapia suunnattu sen harjoittamiseen, muodostavat olennaisen osan niskaperäisten kipujen hoidosta. (Segarra et al 2015) Liikekontrollin häiriöstä puhuttaessa ei pidä termiä sekoittaa liikehäiriöön (Patroncini et al., 2014). Liike- ja liikekontrollin häiriöistä onkin tässä blogissa ollut juttua jo aiemmin Juliuksen kirjoittamana.

Mielenkiintoisena osana niskakipujen ilmentyvyyttä voidaan pitää myös psykososiaalisia tekijöitä. Näiden kahden välillä on löydetty yhteyksiä, varsinkin työtehtäviin liittyen. Esimerkkejä niskakivulle altistavista psykososiaalisista tekijöistä ovat seuraavat: matala itsemääräämisoikeus työssä, matala työtovereiden tuki ja matala työtyytyväisyys. (ArieÈns et al., 2001)

Niskakipu ja liikekontrolli

On huomattu, että niskakipuisilla on erilainen tapa käyttää niskan ja kaulan lihaksia (verrattuna terveisiin). Tämä häiriö motorisessa kontrollissa ei aina palaa normaaliksi, vaikka niskakivut häviävätkin. On ehdotettu, että kontrollin heikkous, sekä puutteet pään ja niskan asentotunnossa, voivat näytellä roolia jatkuvien ja uudelleenilmenevien niskakipujen taustalla. (Elsig et al 2014)

Testatessa liikekontrollia terapeutti havainnoi, joko visuaalisesti tai palpoimalla potilaan niskaa ennaltamääritetyissä niskan tai yläraajan liikkeissä. Näissä liikkeissä hän pyrkii tunnistamaan muuntuneita liikemalleja. Aiemmin ei ole tutkittu terapeutin kokemuksen vaikutusta liikekontrollin testien suorittamisessa. On kuitenkin saatu lupaavaa näyttöä siitä, että myös työvuosien määrällä mitattuna kokemattomammat terapeutit voivat luotettavasti suorittaa testejä, mikäli heidät on ensin koulutettu niiden suorittamiseen. (Patroncini et al 2014, Segarra et al 2015) Kun testataan liikekontrollia, täytyy varmistaa, että henkilö osaa suorittaa liikkeen ja ymmärtää miten liike kuuluisi suorittaa. Tällöin testin tulosta voidaan tulkita niin, ettei henkilö pystynyt suorittamaan toivottua liikettä, eikä siksi ettei hän ymmärtänyt sitä. (Segarra et al 2015)

Suositukset niskakipuisten liikekontrollin testaamiselle

Vertailtaessa tutkimuksia toisiinsa ja etsittäessä yhtäläisyyksiä niiden tuloksista nousee selkeimmin esiin  CCFT (cranio cervical flexion test) ja se kuinka sen avulla pystyttiin kaikissa tutkimuksissa erottelemaan niskakipuiset kontrolliryhmästä. Kontrolliryhmällä tarkoitetaan tutkimukseen mukaan otettavaa vertailuryhmää, jolla ei ole kyseisiä oireita. Testin tarkoituksena on testata kranio-cervikaalista (yläniska) fleksiota tuottavien syvien lihasten toimintaa. Suoritustapa on seuraavanlainen: aluksi henkilön niskan alle asetettiin 20mmHg:iin paineistettu yksikkö (esim. Stabilizer), sitten henkilöä pyydetään suorittamaan pieni nyökkäysliike, jotta saavutetaan yläniskan fleksio, joka nosti paineen 22mmHg:iin. Sen jälkeen heitä pyydettiin pitämään tämä jännitys kymmenen sekunnin ajan. Näin edettiin järjestelmällisesti 2mmHg:n kasvulla 30mmHg:iin asti tai siihen asti, kun suoritus onnistui. (Juul et al., 2013) Elsig et al. (2014) tutkimuksessa löydettiin selkeä ero testissä suoriutumisessa, kontrolliryhmän päästessä 28 mmHg tasolle asti onnistuneesti, kun taas niskakipuiset suoriutuivat keskimäärin 26 mmHg tasolle asti.

Liikekontrollitesteissä vastaavanlaista yhdenmukaisuutta ei löytynyt. Ainoastaan alaniskan ekstensio ja pään pro/retraktio todettiin useammassa kuin yhdessä tutkimuksessa hyödylliseksi. Alaniskan ekstensiotestissä henkilöä pyydetään vetämään leuka sisään pienellä nyökkäysliikkeellä, jonka jälkeen häntä pyydetään katsomaan kattoon. Oikeassa suoritustavassa leuka ei lähde eteenpäin eikä ojennus tuli selvästi pelkästään yhdestä segmentistä. Pään pro/retraktio testissä henkilöä pyydetään liikuttamaan päätä etu-taka suunnassa. Oikeassa suoritustavassa liikeakseli pysyy horisontaalisena, eli korvat pysyvät samalla tasolla, eikä niskasta tule ojennusta tai koukistusta. (Patroncini 2014) Kuitenkin näiden kahden testin lisäksi kaikki testit, jotka löytyvät alla olevasta taulukosta, voidaan näiden tutkimusten perusteella luokitella kliinisessä työssä käytettäviksi. Taulukossa on mukana myös tutkimuksia ja tuloksia, joissa on löydetty muita kliinisessä työssä suositeltaviksi todettuja testejä.

 

Jarkko Aho on juuri valmistuva fysioterapeutti, joka on toiminut jo opiskelujen aikana ahkerasti alaan liittyvissä tehtävissä, lähinnä urheilun ja liikunnan parissa. Kuten tämän blogin kirjoittajillakin, myös Jarkon suuri mielenkiinto kohdistuu kokonaisvaltaisesti TULE-vaivoihin vaikuttaviin tekijöihin ja niiden hoitoon. Viimeisen koulutyön hän teki niskan tutkimisesta ja niskaan liittyvästä liikekontrollin testaamisesta, mistä tämä kirjoitus on tiivistelmä. Jarkko aloittaa työskentelyn kevään aikana pääkaupunkiseudulla.

 

 

LÄHTEET:

• ArieÈns, G., van Mechelen, W., Bongers, P,. Bouter, L,. & van der Wal, G. 2001. Psychosocial Risk Factors for Neck Pain: A Systematic Review. American Journal of Industrial Medicine 39:180±193
• Schomacher J. &  Falla, D.  2013. Function and structure of the deep cervical extensor muscles in patients with neck pain. Manual Therapy. Volume 18, Issue 5. Pages 360–366.
• Juul, T., Langberg, H., Enoch, F. & Søgaard, K. 2013. The intra- and inter-rater reliability of five clinical muscle performance tests in patients with and without neck pain. BMC Musculoskeletal Disorders. 14:339.
• Della Casa, E., Affolter Helbling, J., Meichtry, A., Luomajoki, H. & Kool, J. 2014. Head-Eye movement control tests in patients with chronic neck pain; Inter-observer reliability and discriminative validity. BMC Musculoskeletal Disorders. 15:16.
• Elsig, S., Luomajoki, H., Sattelmayer, M., Taeymans, J., Tal-Akabi, A. & Hilfiker,R. 2014. Sensorimotor tests, such as movement control and laterality judgment accuracy, in persons with recurrent neck pain and controls. A case-control study. Manual Therapy xxx 1-7.
• Falla, D., Jull, G. & Hodges, P. 2004. Patients With Neck Pain Demonstrate Reduced Electromyographic Activity of the Deep Cervical Flexor Muscles During Performance of the Craniocervical Flexion Test. Spine. Vol 29. No: 19. 2108–2114.
• Fejer, r., Ohm Kyvik, K. & Hartvigsen, J. 2006. The prevalence of neck pain in the world population: a systematic critical review of the literature. European Spine Journal 15: 834–848 DOI 10.1007/s00586-004-0864-
• Luomajoki H, Kool J, de Bruin ED, Airaksinen O: Movement control tests of the low back; evaluation of the difference between patients with low back pain and healthy controls. BMC Musculoskelet Disord. 2008: 9; 170.
• Patroncini, M., Hannig, S., Meichtry, A. & Luomajoki, H. 2014. Reliability of movement control tests on the cervical spine. BMC Musculoskeletal Disorders, 15:402
• Segarra, V., Dueñas, L., Torres, R., Falla, D., Jull, G. & Lluch, E. 2015. Inter- and intratester reliability of a battery of cervical movement control dysfynction tests. Manual therapy. doi: 10.1016/j.math.2015.01.007.
• Sjölander, P., Michaelson, P., Jaric, S. & Djupsjöbacka, M. 2008. Sensorimotor disturbances in chronic neck pain—Range of motion, peak velocity, smoothness of movement, and repositioning acuity. Manual Therapy. (13):122–131.
• Tsang, S., Szeto G. & Lee R. 2013. Movement coordination and differential kinematics of the cervical and thoracic spines in people with chronic neck pain. Clinical Biomechanics. http://dx.doi.org/10.1016/j.clinbiomech.2013.05.009