Tässä vieraskirjoituksessa tft Sanna Eloranta ja ft OMT Juhani Taivela kertovat, kuinka kuntoutujan yksilöllisiin tarpeisiin pohjautuva monipuolinen ja riittävän pitkälle viety progressio voimaharjoittelussa voi olla oleellista kuntoutujan tavoitteiden saavuttamiseksi. Kuntoutuksessa tulee riittävästi huomioida fyysisesti kuormittavan työn tai harrastusten vaatimukset. Lisäksi jutussa avataan valmentavan fysioterapian näkökulmaa ja sen mahdollisuuksia kuntoutuksessa.Jatka lukemista
Category Archives: Yleinen
Ylikuormitustila pakottaa pysähtymään
Kesä on vierähtänyt vauhdilla ja blogissa aktivoidutaan hiljaiselon jälkeen. Syyskauden avaa fysioterapeutti Karin Sallmenin vieraskirjoitus, jossa käsitellään monipuolisesti ylikuormitustilaa. Karin pitää vastaanottoa Terveystalo Kampissa ja toimii myös fysioterapeuttina tyttöjen U18 jalkapallomaajoukkueessa. Lisäkoulutusta hänelle on kertynyt eniten urheilufysioterapiasta, sekä Suomesta, että Ruotsin Uppsalan yliopiston ja Karolinska Institutin kursseiltakin. Karin osallistuu vuosittain urheilufysioterapian kansainvälisiin kongresseihin.
YLIKUORMITUSTILA PAKOTTAA PYSÄHTYMÄÄN
Kova rasitus vaatii veronsa (Kuva CC0)
Monelle ovat varmasti tuttuja fyysisen harjoittelun periaatteet; yksilöllisyys, progressiivisuus, spesifisyys, palautuvuus sekä superkompensaatio. Nämä periaatteet tulee huomioida, jotta harjoittelu on kehittävää. Superkompensaatiolla tarkoitetaan tässä sitä, että jos harjoitus oli kuormittavampi kuin mihin elimistö on tottunut, heikkenee suorituskyky hetkeksi, mutta palautuu sitten paremmaksi kuin se oli ennen harjoitusta. (Vuori, 2011)
Aiempaa kuormittavampi harjoittelu on siis olennainen osa kehittävää harjoittelua, mutta jos korkea kokonaiskuormitus yhdistetään ajallisesti ja laadullisesti riittämättömään palautumiseen, ei kehitystä kuitenkaan pääse tapahtumaan. Päinvastoin suorituskyky voi alkaa heiketä. Tilanteen jatkuessa näin pitkään kasvaa riski ylikuormitustilalle (eng. Overtraining syndrome) eli arkikielessä ”ylikuntona” tunnetulle tilalle. Kokonaiskuormituksella tarkoitetaan kaikkien elämän eri osa-alueiden yhdessä muodostavaa kuormitusta, esim. urheilun, työ- tai opiskelupaineiden sekä ihmissuhteisiin liittyvien kuormitustekijöiden yhdessä muodostamaa kokonaisuutta, johon vaikuttavat olennaisesti myös uni ja ravinto. Ylikuormitustilan yleisyydestä ei ole luotettavaa tietoa, mutta sen riski vaikuttaa olevan kasvussa nuorilla (Meeusen ym. 2012). Ylikuormittumistilan taustalla ei siis usein ole pelkästään fyysinen rasitus, vaan yhdessä eri stressitekijöiden kasvattama korkea kokonaiskuormitus (Kadeigani& Gater, 2019, Matos ym. 2011, Meeusen ym. 2012), joten riski ylikuormitustilalle on niin tavoitteellisella arkiliikkujalla kuin huippu-urheilijallakinJatka lukemista
Liikkeen ja liikekontrollin häiriöistä tietopaketti a`la Hannu Luomajoki
Syksyllä 2018 ilmestyi VK-kustannukselta uusi mielenkiintoinen kirja “Liikkeen ja liikekontrollin häiriöt – testit ja harjoitteet selän, niskan, olkapään sekä alaraajojen toiminnallisiin ongelmiin”. Kirjan on kirjoittanut fysioterapian alalla jo pitkään monin tavoin vaikuttanut professori Hannu Luomajoki. Odotusarvot olivat luonnollisesti korkealla, sillä onhan Hannu laajasti kouluttanut ja tutkinut kirjaan sisältyviä teemoja jo vuosikausien ajan. Kirja tarjosi odotusten mukaisesti monipuolisen ja monin tavoin kliinikolle hyödyllisen kattauksen käytännönläheisistä aiheista.Jatka lukemista
Alaselkäkipu-uskomukset tutkitun tiedon ja median ristitulessa?
Alaselkäkipu on paljon esillä mediassa, mutta välillä myös kirjoitukset kaipaisivat tarkempaa diagnosointia. (Kuva: Marco Verch [CC BY 2.0])
Lentoemännän työtä koskevien juttujen osalta en pysty todentamaan niiden oikeellisuutta, mutta entä jos aihe onkin alaselkäkipu? Silloin pystyn. Medialla ja heille lausuntoja antavilla asiantuntijoilla on mahdollisuus vaikuttaa lukijoihin sekä heidän tietämykseen ja uskomuksiin kivusta julkaistavan sisällön kautta. Sanoilla ja viestinnällä on merkitystä, mutta mitkä tekijät olisi hyvä ottaa huomioon? Minkälainen sisältö on hyödyllistä ja mitä tulisi välttää? Ja toisaalta, mitä väliä sillä on, mitä kirjoittaa?Jatka lukemista
Yhteenvetoa CFT level 1 – koulutuksen annista
Tällä kertaa blogissa avataan UMPOF:n järjestämää CFT level 1- koulutusta, jonka kouluttajana toimi fysioterapian professori Wim Dankaerts Belgiasta. Hän on fysioterapian pitkän linjan konkari, jolla on pitkä kokemus niin kliinisestä työstä kuin tutkimusmaailmastakin. Hän kuuluu Pain-Ed -ryhmään, jonka tavoitteena on tuoda ihmisten tietoisuuteen tuoretta tutkimustietoa kivuntutkimuksen alueelta ja kumota erilaisia myyttejä, joita erityisesti alaselkäkipuun liittyy.
CFT (cognitive functional therapy) eli kognitiivinen toiminnallinen terapia on potilaskeskeinen lähestymismalli, jossa pyritään tunnistamaan erilaiset oireilun taustalla olevat biopsykososiaaliset mekanismit/tekijät ja yksilöllisen profiloinnin pohjalta kohdentamaan hoitointerventio oireilua ylläpitäviin muokattavissa oleviin tekijöihin.Näitä voivat olla etenkin erilaiset psykososiaaliset, toiminnalliset ja elintapoihin liittyviin tekijät, kuten uskomukset tiettyjen liikkeiden vaarallisuudesta ja selän vaurioitumisherkkyydestä, pelko-välttämiskäyttäytyminen, vähäinen liikunta, yksipuoliset liikemallit, liiallinen stressi, univaje jne. CFT:ssa pyritään lisäämään kivun ja kipuun liittyvien reaktioiden ymmärtämistä. Lisäksi olennaista on vahvistaa kuntoutujan minäpystyvyyden tunnetta ja ylipäätänsä antaa uskoa siihen, että myönteinen muutos on mahdollinen.Jatka lukemista
Nilkan pitkittyneen instabiliteetin kuntoutukseen monipuolista harjoittelua
Nilkan nyrjähdyksen akuutista vaiheesta selviää useimmiten kipulääkkeiden, ensihoito-ohjeiden ja tarvittaessa nilkkatuen avulla. Pidemmällä tähtäimellä ongelmana on kuitenkin nyrjähdysten toistuvuus ja yleisyys erityisesti liikuntaa harrastavilla (Fong ym. 2007). Joillekin niitä tuntuu siunaantuvan selkeästi enemmän kuin muille, jolloin tuloksena saattaa olla nilkan pitkittynyt instabiliteetti. Jo tapahtuneita vammoja ei historiasta saada pois, joten uusien vammojen ennaltaehkäisyn tulisi keskittyä sellaisten riskitekijöiden selvittämiseen, joihin pystytään vaikuttamaan. Lääkkeeksi moniin nilkkavammoihin tarjotaan usein terapeuttista harjoittelua ja nilkkatukia. Harjoittelua voidaan toteuttaa kuitenkin monella eri tavalla, joten jokaisen tapauksen kohdalla joudutaan miettimään, minkälainen harjoittelu olisi tehokkainta niin laadun kuin määrän suhteen.