Nilkan pitkittyneen instabiliteetin kuntoutukseen monipuolista harjoittelua

 

Nilkan nyrjähdyksen akuutista vaiheesta selviää useimmiten kipulääkkeiden, ensihoito-ohjeiden ja tarvittaessa nilkkatuen avulla. Pidemmällä tähtäimellä ongelmana on kuitenkin nyrjähdysten toistuvuus ja yleisyys erityisesti liikuntaa harrastavilla (Fong ym. 2007). Joillekin niitä tuntuu siunaantuvan selkeästi enemmän kuin muille, jolloin tuloksena saattaa olla nilkan pitkittynyt instabiliteetti. Jo tapahtuneita vammoja ei historiasta saada pois, joten uusien vammojen ennaltaehkäisyn tulisi keskittyä sellaisten riskitekijöiden selvittämiseen, joihin pystytään vaikuttamaan. Lääkkeeksi moniin nilkkavammoihin tarjotaan usein terapeuttista harjoittelua ja nilkkatukia. Harjoittelua voidaan toteuttaa kuitenkin monella eri tavalla, joten jokaisen tapauksen kohdalla joudutaan miettimään, minkälainen harjoittelu olisi tehokkainta niin laadun kuin määrän suhteen.

 

 

Jatka lukemista

Korkean intensiteetin harjoittelulla tyytyväisempiä kuntoutujia ja vahvempia jänteitä – Heavy Slow Resistance-harjoittelu jännevammojen kuntoutuksessa

Lähde: Pixabay

Termi Heavy Slow Resistance (HSR) on tendinopatioiden yhteydessä tullut viime aikoina vastaan useammassa julkaisussa. Kyseessä on harjoitteluprotokolla kuntoutukseen, jonka tulokset ovat olleet lupaavia patellajänteen, akillesjänteen tendinopatioissa ja plantaarifaskiitin hoidossa (Beyer ym. 2015; Malliaras ym. 2013; Konsgaard ym. 2009). Jännevammojen kuntoutuksen eräänlaiseksi kulmakiveksi on muodostunut eksentrinen voimaharjoittelu, jota yleisimmin on toteutettu Alfredsonin protokollan mukaisesti (Alfredson ym. 1998). Julkaistut tulokset HSR-tutkimuksista ovat kivun lievityksen ja toimintakyvyn kannalta olleet samankaltaisia Alfredsonin protokollan kanssa, mutta tuoneet lisäksi myös muita positiivisia vaikutuksia kuntoutuksen kannalta. Tuloksia on saatu jo sen verran, että ne antavat jo aihetta tarkempaan tarkasteluun.

Jatka lukemista

Patellofemoraalinen kipu – 13 lausuntoa ja kuusi suositusta.

Kuva: Mcmrbt, (Flickr CC BY-NC-ND 2.0)

Patellofemoraalinen kipu on erityisesti fyysisesti aktiivisten ja urheilevien ihmisten polvivaiva, joka aiheuttaa myös kutinaa asiantuntijoiden päänahassa. Termi pitää sisällään hyvin laajan skaalan erilaisia polven kiputiloja, jolloin hoitomenetelmienkin kirjo voi kattaa kaikki harmaan sävyt. Viime syyskuussa suuri osa patellofemoraalisen kivun tutkijoista kokoontui järjestyksessään neljänteen International Patellofemoral Pain Research Retreat:iin, jonka tarkoituksena oli luoda päivitetty konsensus patellofemoraalisen kivun määritelmästä, kulusta, diagnosoinnista ja hoitomenetelmistä käymällä läpi aiheesta saatavilla olevaa tutkimustietoa. British Journal of Sports Medicine julkaisi vastikään kaksi artikkelia aiheesta, joissa käydään läpi konsensuksen 13 lausuntoa ja kuusi hoitosuositusta. Artikkelit ovat kaikkien luettavissa, joten innokkaimmille tästä myös vahva lukusuositus. Keräsin lausunnot ja suositukset yhteen alla olevaan Slideshare-esitykseen.

 

Jatka lukemista

Onko alaselkäkipu loogista? Kokemuksia Peter O’Sullivanin koulutuksesta

Jos olet kuullut liikekontrollin häiriöistä ja liikehäiriöistä, olet saattanut törmätä myös Peter O’Sullivanin nimeen. Kyseinen herra on viimeisen kymmenen vuoden aikana tehnyt uraa uurtavaa työtä kroonisen alaselkäkivun luokittelemisesta, tutkimisesta ja hoitamisesta. Australiassa Curtinin yliopistossa vaikuttava professori O’Sullivan on tekemässä tutkimusta Suomessakin ja hänet oli kutsuttu SMLY:n järjestämälle Manuaalisen lääketieteen ja terapian Levi-kurssille puhumaan aiheesta.

Alun perin kyseinen herra nousi fysioterapia-alan tietoisuuteen julkaisemalla kroonisen alaselkäkivun luokittelumallinsa 2005 Manual Therapy:ssa. Erona aikaisempiin luokittelumalleihin oli siinä, että epäspesifien alaselkäkipujen luokittelu perustui osittain myös asiakkaan tapaan liikuttaa alaselkää. Terapeuttinen harjoittelu rakentui siten liikkumistavan mukaan eikä sen mukaan, mikä kudos olisi vaurioitunut tai mitkä lihakset olivat heikentyneet tai mitkä nivelet ja rakenteet jäykkiä, kireitä tai yliliikkuvia. O’Sullivanin tapa luokitella alaselkäkipua on vähitellen saanut kannatusta fysioterapian ja lääketieteenkin aloilla ja esimerkiksi Hannu Luomajoen väitöskirjassaan kehittämä lannerangan liikekontrollin testipatteristo pohjautuu osittain O’Sullivanin alkuperäiseen luokittelumalliin.

Jatka lukemista

Kristallipallon äärellä – Milloin urheilemaan palaaminen kannattaa?

 

Yksi maailman seuratuimmista otteluista pelataan ensi sunnuntaina Kaliforniassa, kun kaksi tällä hetkellä parasta amerikkalaisen jalkapallon joukkuetta ottavat selvää paremmuudestaan. Runkosarjan ja pudotuspelien jäljiltä molemmille joukkueille on kertynyt loukkaantumisia ja spekulaatiot avainpelaajien pelikunnosta käy kiivaana. Paranemisen suhteen moni saattaa olla valmis ottamaan riskejä päästäkseen pelaamaan Super Bowlissa ja mahdollisesti nostamaan Lombardi Trophyn ottelun lopuksi ilmaan. “Milloin pääsen pelaamaan?” on tyypillisesti ensimmäisiä huolenaiheita loukkaantumisen jälkeen myös muillakin kuin ammattiurheilijoilla. Vastaus kysymykseen on monen tekijän summa eikä kristallipallo aina ole kirkas, vaikka puhuttaisiin esimerkiksi kahdesta identtisestä nilkan nyrjähdysvammasta kahdella saman lajin harrastajalla. British Journal of Sports Medicine nosti viime vuonna “Return to play”-arvioinnin tulevaisuuden liikuntalääketieteen haasteeksi, mikä innoitti vanhan jenkkifutarin kirjoittamaan aiheesta (Arden, Bizzini & Bahr 2015).

 

Jatka lukemista

Akillesjänteen tendinopatian rakenteelliset muutokset eivät korreloi kivun ja toimintakyvyn kanssa

Detail_of_Achilles_thniskon

Wikimedia Commons. CC BY-SA 3.0

Akillesjänne voi olla muidenkin kuin antiikin sotasankarien heikko kohta. Jänteen repeämien lisäksi se on tyypillinen rasitusvammojen uhri ja nimensä mukaisesti varsinkin juoksijoiden akilleen kantapää. Valitettavasti fyysisesti inaktiivisemmatkaan eivät niiltä säästy ja ylipaino onkin havaittu yhden systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perusteella akillesjänteen tendinopatioiden riskitekijäksi (Franceschi ym. 2014). Alankomaissa teetetyn tutkimuksen perusteella yleisellä väestötasolla akillesjänteen tendinopatioita on havaittu ilmenevän 1,85:lla 1000:sta ihmisestä vuoden aikana, jolloin sen esiintyvyys on suurempaa kuin esimerkiksi tenniskyynärpään esiintyvyys (de Jonge ym. 2011).

Jatka lukemista