Lasten liikkumattomuus tuottaa laskua Suomelle?

kuva : Gaulsstin (CC-BY-3.0)

Liikkumisella on väliä. Yhtä kiistaton lausahdus kuin “tupakointi on epäterveellistä”, mutta siitä huolimatta molemmat ovat tämän päivän terveysongelmia. Toinen näistä sai vahvistusta Iltasanomien artikkelissa 18.3. “Liikuntapommi uhkaa Suomea: lapset liikkuvat hälyttävän vähän”, jossa nostettiin pintaan merkittävä ja kasvava kansantaloudellinen ja – terveydellinen ongelma: lasten ja nuorten liikkumattomuus. Tutkimukset osoittavat, että lasten ja nuorten liikkuminen jää valtaosalla selvästi suosituksia vähäisemmäksi riippumatta käytettävästä mittarista. Lisäksi ruutuaika (eli television, tietokoneen jne. parissa vietetyn aika) ylittää suurella osalla suositellut max. 2 tuntia/päivä. Edellä mainittu trendi uhkaa johtaa siihen, että nykynuoret sairastuvat aiempaa varhemmin erilaisiin kansanterveydellisesti kuormittaviin sairauksiin.

Suurimmalle osalle nämä ilmiöt eivät varmastikaan ole järisyttäviä uutisia, mutta viimeistään nyt niistä on myös kiistatonta ja selvää tilastotietoa. Iltasanomien uutisen perusteella toistaiseksi tilastotiedot kertovat vain vakavien sairauksista hälyttävien riskitekijöiden määrästä, jonka takia olisi otollinen hetki alkaa vaikuttamaan asioihin ennen kuin saadaan surullisempia lukuja sairauksien todellisesta määrästä. Liikkumattomuuden lasku on jo nyt todella suuri, mutta mitä se tulee olemaan 10, 20 tai 30 vuoden päästä, jos nykymeno jatkuu? Voisi kuvitella, että tulevaisuudessa arkielämää helpottavien laitteiden ja palveluiden määrä tulee nousemaan ja hinta alentumaan tehden näistä aina vain helpommin saavutettavia. Tuleeko vielä aika, jolloin ihan oikeassa kaupassa käynti (jalan) on harvinaista? Taikka aika jolloin töitä tehdään koko ajan enemmän kotoa ja työpaikalle ei enää edes tarvitse mennä käymään? Nämähän olisivat jo nyt mahdollisia, mutta tuleeko näistä tai koska näistä käytänteistä tulee normaalia?

 

Millä keinoin lasten ja nuorten liikkumista saataisiin lisättyä?

Liikkumisen taustalla on aina motivaatio ja Iltasanomissa viitataankin tutkimukseen, jossa todettiin lapsilla ja nuorilla liikunnan harrastamisessa tärkeimmäksi seikaksi siitä nauttiminen. Halu liikkua lähtee siis ihmisestä itsestään, mutta ympäristötekijöillä on myös merkitystä, koska ne luovat virikkeitä liikkumiseen. Lasta ja nuorta on vaikea motivoida liikkumaan pelkästään sillä, että sanoo sen olevan terveellistä (ei tämä tahdo aikuisillakaan monesti toimia).

Kansainvälisessä mediassa uutisoitiin Suomen pyrkimyksestä vuoteen 2020 mennessä lopettamaan aineopetus ja siirtymään aiheopetukseen (Garner 2015). Tämä tarkoittaisi siis monen aineen yhdistelmäopetusta koskien jotain tiettyä aihetta. On mielenkiintoista nähdä, onko liikkumista huomioitu tässä, koska liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta voisi helposti yhdistää esimerkiksi matematiikan tai fysiikan kanssa. Tällöin ns. arkiaktiivisuutta saisi mukaan opetukseen lisäämättä liikuntatuntien määrää ja vähennettäisiin pulpetin äärellä istumista. Kouluilla olisi muutenkin loistavat puitteet lasten liikunnan lisäämiseen ja oppiaineiden integraation ja vaikkapa erilaisten iltapäiväkerhojen kautta mahdollisuus tarjota ainakin osalle lapsista mahdollisuus liikkua lisää. Useassa maassa koulu onkin se instanssi, jossa lapset liikkuvat ja harrastavat. Kuuluisimpana esimerkkinä tästä USA, jossa urheiluseuratoimintaa ei juurikaan ole vaan harrastus ja kilpailu tapahtuu koulun väreissä. Koulujen roolista puhuttaessa herää luonnollisena jatkona kysymys ja ajatus, kenen vastuulla liikunnan lisääminen on? Tätä myös pohditaan Iltasanomien artikkelissa, jossa tuodaan esiin, että vastuu on lopulta meillä kaikilla, koululla, kodilla ja urheiluseuroilla, kaupungeilla ja kunnilla.

 

Kuva : Pete (CC-BY-SA-2.0)

Liikuntaohjelmat ja -kampanjat

On tärkeää kehittää lasten ja nuorten liikuntamääriä lisääviä ohjelmia, jotka saavat mahdollisimman paljon julkisuutta ja joihin osallistutaan aktiivisesti perheissä, päiväkodeissa ja kouluissa. Päättäjiltä tulisi löytyä tahtoa tukea nuorten liikkumista. Suomessa onkin jo toteutettu erilaisia lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen ja hyvinvointiin tähtääviä kampanjoita, mutta niiden näkyvyys on ollut varsin heikkoa ja/tai ne ovat olleet ajallisesti melko lyhytkestoisia. Äskettäin julkistettu Ilo kasvaa liikkuen– ohjelma vaikuttaa hyvältä ja monipuoliselta päiväkoti-ikäisten lasten liikkumista lisäävältä ja hyvinvointia edistävältä ohjelmalta. Toivottavasti se saa jatkossa medianäkyvyyttä ja mahdollisimman monet päättäjät, päiväkodit ja kunnat liittyvät mukaan ohjelman toimintaverkostoon. Erilaisten lasten ja nuorten liikuntaohjelmien tueksi olisi hyvä saada mukaan yrityksiä, koska niiltä saatava tuki mahdollistaisi paremmat resurssit (taloudelliset, toimitiloja, asiantuntijapalvelut jne.), jolloin ohjelmista voisi muun muassa kehittää laajempia ja saada niille paremmin näkyvyyttä. Lisäksi se toisi mukaan lähteville yrityksille hyvää mainetta ja näkyvyyttä.

Yksi esimerkki reilusti näkyvyyttä saaneesta ja isosta kampanjasta on Yhdysvalloissa vuonna 2010 käynnistetty ja edelleen jatkuva Let`s Move- kampanja, jossa tavoitteena on lasten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja ylipainon vähentäminen lisäämällä fyysisen aktiivisuuden määrää ja parantamalla ravitsemusta. Fyysistä aktiivisuutta pyritään kampanjassa lisäämään erilaisin menetelmin kotioloissa, koulussa sekä asuinympäristössä. Vanhemmille, koulujen johdolle ja kaupunkien päättäjille on kampanjaan liittyvissä toimenpide-ehdotuksissa esitetty useita erilaisia keinoja, joita he voivat toteuttaa lasten liikkumisen ja liikkumismahdollisuuksien lisäämiseksi. Kampanjaan on osallistunut arvovaltaisia ja tunnettuja henkilöitä, kuten Michelle Obama ja laulaja Beyonce Knowles, mikä on lisännyt ihmisten tietoisuutta kampanjasta ja saattaa myös toimia nuorille, vanhemmille sekä päättäjille yhtenä motivaattorina elintapojen muutoksessa. Tässä on myös opittavaa Suomessakin ja liikunnasta tulisi saada koko kansan asia, myös päättäjien. Iltasanomien artikkelissa kansanedustaja ja entinen huippujääkiekkoilija Sinuhe Wallinheimo toteaakin liikunta-asian olevan  “aivan liian pieni, jotta se oikeasti kiinnostaisi ketään”. Ehkä sen kuitenkin tulisi kiinnostaa myös päättäjiä, sillä kyseessä on kuitenkin tulevat veronmaksajat, joiden työikää koko ajan pidennetään?

Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa vastuu- ja maksajakysymykset eivät ole missään nimessä helppoja eikä niitä pähkäileviä henkilöitä käy kateeksi. Ilmaistessa asia niin, että “nyt liikkumattomuus maksaa 4 miljardia euroa vuodessa” saa nopeasti sen kuvan että tässä on 4 miljardin säästöt saavutettavissa helposti ja noin vain, jos vaan liikunnan määrä lisääntyy. Asia ei tietenkään ole täysin näin yksiselitteinen koska aluksi jostain on saatava rahat liikunnan mahdollistamiseen ja sen toteutukseen, minkä aikana edelleen pitää maksaa tuota 4 miljardin lisälaskua. Säästöt tulevat jälkijunassa, kuten myös Iltasanomien artikkelista tulee esiin.

Kuitenkaan pohjimmiltaan kyse ei ole mistään ylitsepääsemättömän vaikeasta tai monimutkaisesta asiasta, tai sellaisesta, jonka ratkaisemiseen tarvitaan suuria päätöksiä ja isoja rahoja. Meillä kaikilla on lusikka tässä sopassa ja jokainen meistä voi omalla toiminnallamme olla leikkaamassa liikkumattomuuden laskua pienemmäksi. Kaikki alkaa siitä, että suljet tämänkin blogin hetkeksi ja lähdet vaikka ulos taikka pallokentälle, joko yksin, kaverin, puolison tai koko perheen kanssa!

 

 

 

LÄHTEET

Garner R. 2015. Finland schools: Subjects scrapped and replaced with ’topics’ as country reforms its education system. The Independent, [WWW-dokumentti] http://www.independent.co.uk/news/world/europe/finland-schools-subjects-are-out-and-topics-are-in-as-country-reforms-its-education-system-10123911.html (luettu 2.4.2015)

Posted in Liikunta, Yleinen and tagged .