Yksi kevään merkki on juoksijoiden ilmestyminen katukuvaan ja monien uuden vuoden maratonlupausten lunastamispäivämäärä alkaa uhkaavasti lähestyä. Vaikka juokseminen onkin monella tapaa terveellinen harrastus, ei siinäkään lajissa valitettavasti vammoilta säästy, varsinkin jos uutena vuotena tehty elämäntapamuutos on rykäisty käyntiin vauhdilla. Itsekin aktiivisena lenkkeilijänä päätin lähteä selvittämään, minkälaisia vammoja juoksijoilla ilmenee ja voidaanko niitä ennaltaehkäistä jollain tavalla.
Huimaus on oire, josta useimmilla löytyy omakohtaisia kokemuksia. Yardleyn ja kumppanien (1998) mukaan se on pääoireena 7 %:lla yleislääkärin vastaanotolla käyvistä potilaista. Huimaus voi käsittää hyvinkin erityyppisiä “huimaavia” tuntemuksia. Näitä voivat olla esimerkiksi tunne, että ”silmissä sumenee”, ”keinuttaa”, ”ympäristö pyörii kuin olisi karusellissa” tai vaikkapa “kävely tuntuu huteralta”. Vastaavasti esimerkiksi kipuakin on monenlaista (mm. terävää, sykkivää, jomottavaa, säväyttävää jne.). Kliinikolle huimauksen tarkka kuvaus mahdollisine liitännäisoireineen (esim. kuulon heikentyminen, pahoinvointi, kasvojen tuntohäiriöt, puheentuoton häiriöt tms.) on oleellista tietoa, koska edellä mainitut asiat antavat vihiä siitä, millaiset syyt huimauksen taustalla voisivat olla. Lisähaastetta tutkimisen ja hoitolinjojen määrityksen kannalta seuraa, jos tilanteessa esiintyy useaa erityyppistä huimausta samanaikaisesti eri taustatekijöistä johtuen.
Fysioterapeutin vastaanotolle huimauksesta kärsivä tulee lääkärin lähettämänä tyypillisesti silloin, kun huimauksen katsotaan olevan niskaperäistä huimausta tai sisäkorvaperäistä hyvänlaatuista asentohuimausta. Tässä kirjoituksessa keskitytään niskaperäiseen huimaukseen.Jatka lukemista→
Polvikivun syitä voivat olla esimerkiksi hyppääjän polvi, juoksijan polvi, Osgood-Schlatter sekä Sinding-Larsen-Johanson syndrooma.
Polvikipu on yleistä liikkujilla ja urheilijoilla ja kaiken kukkuraksi erilaisten polvivaivojen kirjo on laaja ja mukavan sekava. Termit juoksijan polvi, Osgood-Schlatter, sääriluun kyhmy ja hyppääjän polvi ovat varmasti monelle tuttuja, mutta näiden eroja kysytään ainakin allekirjoittaneelta varsin usein. Lisäksi tähän raviin voidaan heittää mukaan myös troikka nimeltä Sinding-Larsen-Johansson ja heidän mukaansa nimetty syndrooma. Kaikissa neljässä on tavalla tai toisella kyseessä rasitusperäinen polvikipu, mutta mikä erottaa nämä neljä vaivaa toisistaan? Toivottavasti tämän luettuasi osaat vastata tähän arvoitukseen!
Luiden, nivelten ja lihasten merkitys liikkumisessa on karkeasti ajateltuna hyvin selkeää. Hermoston toiminta tuntuu tietyssä mielessä myös varsin yksiselitteiseltä, koska ilman hermoston sähköimpulsseja lihakset eivät kykene supistumaan eivätkä nivelet ja luut liikkumaan. Jos liike olisi puhtaasti mekaaninen ilmiö, olisi ihmisen liikkumista mallintava robotti jo todennäköisesti keksitty. Ilmeisesti toistaiseksi kehittynein tällainen robotti näyttää tältä:
Blogissa palataan taas osteoporoosin pariin ja käsitellään harjoittelun mahdollisuuksia selkärangan osteoporoottisten nikamamurtumien ennaltaehkäisyssä. Lisäksi käydään läpi muutamia asioita, joita osteoporootikon harjoittelussa on hyvä huomioida selkärangan rakenteiden liiallisen kuormituksen välttämiseksi. Kirjoitus on jatko-osa osteoporoottista selkärankaa ja nikamamurtumia sekä niihin liittyviä biomekaanisia tekijöitä pääpiirteissään esitelleelle kirjoitukselle. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä.Jatka lukemista→
Olkapääkipu on nykyään yksi yleisimmistä tuki- ja liikuntaelinsairauksista ja yksi sen muodoista on ns. pinneoireyhtymä. Kuva: Wikimedia Commons
Liikutettaessa olkapäätä ei välttämättä tule ajatelleeksi osan liikkeestä tulevan hartiarenkaasta ja lapaluusta. Lapaluun kuvaillaan muodostavan peruskiven olkapään toiminnalle ja tätä esimerkkiä käytetäänkin usein havainnollistamaan lavan roolia olkapään biomekaniikassa. Viime vuosien yksi kuuma trendi fysioterapiassa ja liikunta-alalla yleensäkin ovat olleet erilaiset liikekontrollin häiriöt ja “lapatuki”, joiden normalisoitumisen harjoittelun myötä toivotaan johtavan myös kipujen vähenemiseen. Olkapääkipu ei ole tässä liikekontrollin nosteessa jäänyt paitsioon, sillä hartiarenkaan hallinta on enenevässä määrin kohotettu jalustalle yhtenä tärkeänä tekijänä olkapääkipujen saralla. Vallitsevana ajatuksena on, että myös olkapääkipu ja lavan liikekontrollin häiriöt liittyvät toisiinsa ja nyt lähdetäänkin selvittämään että miten.Jatka lukemista→
