Diabeteksen yleistyessä sen hoitokustannukset kohoavat koko ajan ja myös fysioterapeutin vastaanotoille virtaa diabeteksen tai sen esiasteita omaavia potilaita. Fysioterapeutin tulisi olla tietoinen diabeteksen perusasioista, mutta samaan aikaan sen saama huomio koulutuksessa on melko pientä. Kysyimme diabetekseen erikoistuneelta fysioterapeutilta, Kalle Laineelta, millä tavoin diabetes voi näyttäytyä fysioterapeutin vastaanotolla. Kalle avaa aihetta case-esimerkin kautta.Jatka lukemista→
Mind the Movement -blogin Jukka Aho kutsuttiin yhdessä Riikka Holopaisen kanssa Marko Demidoffin starttaamaan Manuaalinen terapia -podcastiin. Aiheenamme oli käsitellä manuaalisen terapian nykytilaa ja historiaa peilaten sitä tutkimusmaailmassa saatuihin oivalluksiin sekä moderniin kiputietoon. Tässä lyhyesti aiheita, joista keskutelimme:Jatka lukemista→
Jäätynyt olkapää on tyypillisesti merkittävää toiminnan haittaa ja kipua aiheuttava vaiva, jonka hoitona voidaan käyttää monia eri menetelmiä. Fysioterapialla katsotaan olevan oma osansa jäätyneen olkapään hoidossa. Tämä kaksiosaisen blogitekstin toinen osa käsittelee sitä, miten jäätyneen olkapään fysioterapia kannattaa toteuttaa pohjautuen tieteelliseen näyttöön ja kliiniseen kokemukseen. Jutun ensimmäisessä osassa avataan tarkemmin jäätyneen olkapään oirekuvaa, taustoja ja luokittelua. Blogiteksti pohjautuu SOMTY:n Manuaali-lehdessä (1/2020) julkaistuun artikkeliin jäätyneen olkapään fysioterapiasta.Jatka lukemista→
Jäätynyt olkapää on melko yleinen, mutta huonosti tunnettu vaiva.
Jäätynyt olkapää, eli virallisemmalta ja ehkä yhtä huonolta nimeltään adhesiivinen kapsuliitti tarkoittaa olkanivelen vaivaa. Sille kuvaavaa on alkuun kipu sekä hiljalleen etenevä aktiivisten ja passiivisten liikeratojen rajoittuminen. Kyse on melko yleisestä, mutta samalla ylidiagnosoidusta vaivasta, jonka varsinaisia syitä, mistä jäätynyt olkapää johtuu, ei vieläkään tunneta kovin hyvin. Jäätyneen olkapää paraneminen voi kestää pitkään, mikä tekee monesti hyvinkin turhauttavan vaivan. Hoito voi olla haasteellista ja epävarmaa, joskaan oman onnensa nojaan potilaita ei kannata myöskään jättää.
Tämän kaksiosaisen artikkelin ensimmäinen osa käsittelee jäätyneen olkapään taustoja ja luokittelua, myöhemmin julkaistava toinen osa sukeltaa taas siihen, miten jäätynyt olkapää tulisi huomioida fysioterapiassa. Alkuperäinen artikkeli on julkaistu alkuvuodesta 2020 ilmestyneessä Manuaali-lehdessä.
Tämä artikkeli on ensimmäinen osa kaksi-osaisesta jäätynyttä olkapäätä käsittelevästä kirjoitussarjasta, jonka jälkimmäinen osa käsittelee jäätyneen olkapään fysioterapiaa ja löytyy tämän linkin takaa.
Syksyllä 2018 ilmestyi VK-kustannukselta uusi mielenkiintoinen kirja “Liikkeen ja liikekontrollin häiriöt – testit ja harjoitteet selän, niskan, olkapään sekä alaraajojen toiminnallisiin ongelmiin”. Kirjan on kirjoittanut fysioterapian alalla jo pitkään monin tavoin vaikuttanut professori Hannu Luomajoki. Odotusarvot olivat luonnollisesti korkealla, sillä onhan Hannu laajasti kouluttanut ja tutkinut kirjaan sisältyviä teemoja jo vuosikausien ajan. Kirja tarjosi odotusten mukaisesti monipuolisen ja monin tavoin kliinikolle hyödyllisen kattauksen käytännönläheisistä aiheista.Jatka lukemista→
Näillä kahdella kurssilla voi kuvainnollisesti sanoa taulun saaneen täytettä tai kuinka lampun ympärille tuli muitakin ajatuksia, joidenka virtaa puretaan tämän koulutusbriiffin muodossa. (Kuva [CC0])
Elokuussa ulkona paistoi aurinko ja shortseissakin tuli kuuma, kun ammatilliset koulutukset pyörähtivät käyntiin. Syyskuun puolivälissä koulutukset jatkuivat hieman viileämmässä ilmastossa ja shortsit olivat vaihtuneet farkkuihin. Syksyn ensimmäisenä koulutuksena sai luvan toimia UMPOFin järjestämä Ben Cormackin “Functional Therapeutic Movement” -koulutus. Toisin kuin nimestä voisi päätellä, tästä kurssista oli liikekontrollintestit ja tarkka liikenysvääminen kaukana, kun taas alaselkäkipu oli keskiössä.
Syyskauden toinen koulutus oli Suomenlinnan mahtavissa maisemissa järjestetty kognitiivisen funktionaalisen terapian (CFT) toinen kolmipäiväinen koulutuskokonaisuus, jossa ohjaajana toimi Wim Dankaerts. Tämä kurssi oli jatkoa keväällä ja vuosi sitten järjestetyille CFT 1 -koulutuksille ja pohjautuu Peter O’Sullivanin tutkimusryhmän pähkäilemään kliinisen päättelyn näyttöön perustuvaan viitekehykseen.
Tavallaan molempien kurssien tärkein anti tiivistyi loistavasti Cormackin yhteen ensimmäisistä sanomisista: “Sometimes we zoom in on the bones, joints and tissues so much that we don’t actually see the person in front of us”. Eli suomennettuna ja avattuna; joskus keskitymme niin pieniin yksityiskohtiin (kuten luihin, kudoksiin jne…) että unohdamme edessämme olevan ihmisen ja saatamme jättää kaikkein olennaisimman kokonaan hoitamatta. Tällöin käy helposti niin, ettemme pysty auttamaan ihmistä eteenpäin ja kohtaamaan kivun aiheuttaman noidankehän ongelmavyyhtiä ratkaisukeskeisesti.Jatka lukemista→