Category Archives: Kliininen päättely

CFT ja Ben Cormack – Alaselkäkipu, kliininen päättely ja luonnollinen liikkuminen

Posted on by

Näillä kahdella kurssilla voi kuvainnollisesti sanoa taulun saaneen täytettä tai kuinka lampun ympärille tuli muitakin ajatuksia, joidenka virtaa puretaan tämän koulutusbriiffin muodossa. (Kuva [CC0])

Elokuussa ulkona paistoi aurinko ja shortseissakin tuli kuuma, kun ammatilliset koulutukset pyörähtivät käyntiin. Syyskuun puolivälissä koulutukset jatkuivat hieman viileämmässä ilmastossa ja shortsit olivat vaihtuneet farkkuihin. Syksyn ensimmäisenä koulutuksena sai luvan toimia UMPOFin järjestämä Ben Cormackin “Functional Therapeutic Movement” -koulutus. Toisin kuin nimestä voisi päätellä, tästä kurssista oli liikekontrollintestit ja tarkka liikenysvääminen kaukana, kun taas alaselkäkipu oli keskiössä.

Syyskauden toinen koulutus oli Suomenlinnan mahtavissa maisemissa järjestetty kognitiivisen funktionaalisen terapian (CFT) toinen kolmipäiväinen koulutuskokonaisuus, jossa ohjaajana toimi Wim Dankaerts. Tämä kurssi oli jatkoa keväällä ja vuosi sitten järjestetyille CFT 1 -koulutuksille ja pohjautuu Peter O’Sullivanin tutkimusryhmän pähkäilemään kliinisen päättelyn näyttöön perustuvaan viitekehykseen.

Tavallaan molempien kurssien tärkein anti tiivistyi loistavasti Cormackin yhteen ensimmäisistä sanomisista: “Sometimes we zoom in on the bones, joints and tissues so much that we don’t actually see the person in front of us”. Eli suomennettuna ja avattuna; joskus keskitymme niin pieniin yksityiskohtiin (kuten luihin, kudoksiin jne…) että unohdamme edessämme olevan ihmisen ja saatamme jättää kaikkein olennaisimman kokonaan hoitamatta. Tällöin käy helposti niin, ettemme pysty auttamaan ihmistä eteenpäin ja kohtaamaan kivun aiheuttaman noidankehän ongelmavyyhtiä ratkaisukeskeisesti.Jatka lukemista→

Yhteenvetoa CFT level 1 – koulutuksen annista

Posted on by

Tällä kertaa blogissa avataan UMPOF:n järjestämää CFT level 1- koulutusta, jonka kouluttajana toimi fysioterapian professori Wim Dankaerts Belgiasta. Hän on fysioterapian pitkän linjan konkari, jolla on pitkä kokemus niin kliinisestä työstä kuin tutkimusmaailmastakin. Hän kuuluu Pain-Ed -ryhmään, jonka tavoitteena on tuoda ihmisten tietoisuuteen tuoretta tutkimustietoa kivuntutkimuksen alueelta ja kumota erilaisia myyttejä, joita erityisesti alaselkäkipuun liittyy.

CFT (cognitive functional therapy) eli kognitiivinen toiminnallinen terapia on potilaskeskeinen lähestymismalli, jossa pyritään tunnistamaan erilaiset oireilun taustalla olevat biopsykososiaaliset mekanismit/tekijät ja yksilöllisen profiloinnin pohjalta kohdentamaan hoitointerventio oireilua ylläpitäviin muokattavissa oleviin tekijöihin.Näitä voivat olla etenkin erilaiset psykososiaaliset, toiminnalliset ja elintapoihin liittyviin tekijät, kuten uskomukset tiettyjen liikkeiden vaarallisuudesta ja selän vaurioitumisherkkyydestä, pelko-välttämiskäyttäytyminen, vähäinen liikunta, yksipuoliset liikemallit, liiallinen stressi, univaje jne. CFT:ssa pyritään lisäämään kivun ja kipuun liittyvien reaktioiden ymmärtämistä. Lisäksi olennaista on vahvistaa kuntoutujan minäpystyvyyden tunnetta ja ylipäätänsä antaa uskoa siihen, että myönteinen muutos on mahdollinen.Jatka lukemista→

Krooninen alaselkäkipu ja sen riskitekijät

Posted on by
https://pixabay.com/en/silhouette-man-race-run-114436/

”Don’t panic” ja jatka liikkumista! Voitaisiinko esimerkiksi kroonisen alaselkäkivun ennaltaehkäisy kiteyttää näinkin yksinkertaisesti? (Kuva: geralt. CC0 Public Domain)

Kroonisen kivun (kuten vaikkapa krooninen alaselkäkipu) alkulähteille sukeltaminen voi olla hyödyllistä kenelle tahansa kivun kanssa painiskelevalle, mutta etenkin terveydenhuollossa tietyt riskitekijät on hyvä osata tunnistaa. Krooninen alaselkäkipu on maailmanlaajuinen taloudellinen ja lääketieteellinen riesa ja lähteestä riippuen noin 5-15%:lla selkäkipu etenee krooniseksi. Krooninen alaselkäkipu tarkoittaa pakaralinjan ja kylkikaarien väliin paikantuvaa kipua ja epämukavuuden tunnetta, jota on kestänyt yli 12 viikkoa (Airaksinen ym., 2006). Aina jakoa akuuttiin ja krooniseen kipuun ei voida tehdä täysin mustavalkoisesti pelkästään ajan perusteella, sillä tämä ei kuvaa selkäkivun usein aaltoilevaa luonnetta. Edellisessä kirjoituksessa selkäkivulle altistavista tekijöistä tuotiin esiin joitain kuvantamisella havaittavia riskitekijöitä, mutta myös monet muut seikat voivat johtaa kivun kroonistumiseen. Kivun kroonistumiseen vaikuttavat psykososiaaliset tekijät eivät ole mitenkään rajoittuneita pelkästään alaselkään, vaan esimerkiksi ns. “keltaisten lippujen” merkitys minkä tahansa kiputilan kroonistumisessa on yleisesti hyväksytty (mm. Balagué ym., 2012; Nicholas ym., 2011).Jatka lukemista→

Esittelyssä integroitu lähestymisnäkökulma – osa 2

Posted on by

Blogissa palataan ft OMT Jukka Nordströmin artikkelisarjaan ja sen toiseen osaan, jossa esimerkkien kautta avataan integroitua lähestymisnäkökulmaa. Artikkelisarjan ensimmäinen osa on luettavissa täällä.

 

kuva (CC0 public domain)

Reaktion kohteen määrittämisestä

Jalkapallossa ja jääkiekossa puhutaan usein pelisilmästä. Hyvän pelisilmän omaava pelaaja hahmottaa nopeasti mitä tapahtuu ja osaa reagoida tarkoituksenmukaisella tavalla tilanteeseen nähden. Vastaanotolla tarvitaan myös pelisilmää, joka suuntautuu integroidun lähestymisnäkökulman mukaisessa tavassa aivan aluksi siihen mihin asiakas reagoi. Toisin sanoen pyritään hahmottamaan mahdollisimman tarkoin syy sille miksi asiakas saapuu vastaanotolle. Yleensä – ei välttämättä – syy vastaanotolle hakeutumiseen konkretisoituu jonkinlaisena vaivana. Tämä syy (ei siis oirekäyttäytyminen) voidaan sitten alaluokitella lukeutumaan kinesiopatologisiin, patokinesiologisiin tai ”uupuneisiin, karanneisiin, väsyneisiin ja eronneisiin”. Kinesiopatologiset vaivat jaotellaan integroidussa lähestymisnäkökulmassa edelleen asennon, aktiviteetin ja kuormitussuunnan mukaisiksi häiriötiloiksi. Myös toimintahäiriöprofiilit sekä liikesuunnan mukaiset vaivat luokitellaan tähän kategoriaan. Jatka lukemista→

Esittelyssä integroitu lähestymisnäkökulma – osa 1

Posted on by

(Kuva: Greubel Forsey. [CC BY-SA 3.0])

Tässä artikkelisarjassa vierailevana kirjoittajana toimii NLP-koulutuksen läpikäynyt OMT-fysioterapeutti Jukka Nordström, joka peilaa uransa aikana tekemiään havaintoja fysioterapiasta pohjautuen omiin kokemuksiin, koulutuksiin sekä alan kirjallisuuteen. Tästä pohdinnasta on syntynyt ns. integroitu lähestymisnäkökulma, jonka avulla hän pyrkii tulkitsemaan potilaan oireita ja sen aiheuttamaa vaivaa moniuloitteisesta näkökulmasta huomioiden biopsykososiaalisen viitekehyksen. Kolmen artikkelin sarjassa avataan hieman taustoja lähestymisnäkökulmalle ja havainnollistetaan sen käyttöä muun muassa potilasesimerkein.

 

Taustaa lähestymisnäkökulmalle

Mitä tapahtuu, kun yrittää sovittaa kahta sellaista kappaletta toisiinsa, jotka eivät myötäile toisiaan kooltaan saatikka muodoltaan. Tietokonetta ei saa toimimaan, teeveetä ei saa päälle, wc-pöntölle ei mahdu eikä lego-palikoilla rakentelusta tule mitään. Hermot menee eikä homma toimi. Wikipedian mukaan paradigma on vähän kuin viitekehys. Se on jotain isoa ja laajasti käytössä olevaa ja oikeana pidettävää. Konteksti sitten on sama kuin asiayhteys. Siis jotain pienempää – selvästi. Sellainen mielikuva syntyy allekirjoittaneelle. Mitä tapahtuu, kun näitä palikoita yrittää sovittaa toisiinsa – fysioterapian konteksti ja biopsykososiaalinen (BPS) viitekehys? Ympärille jää löysää ja löyhää ilmaa. Tähän tarvitaan adapteria. Välikappaletta, jolla rajapinnat saadaan myötäilemään toisiaan.Jatka lukemista→