Miten aivotärähdykset ja tuki- ja liikuntaelinvammat liittyvät toisiinsa? Tähän kysymykseen törmättiin tuoreessa amerikkalaistutkimuksessa, jossa selvitettiin alaraajojen akuuttien tuki- ja liikuntaelinvammojen riskiä aivotärähdyksen jälkeen yliopistourheilijoilla (Lynall ym. 2015). Eri lajien urheilijoilla havaittiin vuoden seurannassa noin 1,5-2 -kertainen riski saada akuutti alaraajavamma. Tutkimuksessa selvitettiin urheilijoiden terveystietojen perusteella akuuttien alaraajavammojen määrää ennen aivotärähdystä ja sen jälkeen, sekä verrattiin urheilijoihin jotka eivät olleet saaneet aivotärähdystä.
Kyseessä oli retrospektiivinen tapaus-verrokkitutkimus, jossa tarkasteltiin urheilijoiden terveystietoja vuosi ennen aivotärähdystä ja vuosi sen jälkeen, ja tietoja verrattiin verrokkiosallistujan terveystietoihin saman ajanjakson aikana. Vertailtaessa aikaan ennen aivotärähdystä, aivotärähdys nosti akuutin alaraajavamman riskiä 2.02-kertaiseksi puolen vuoden seurannassa ja 1.97-kertaiseksi vuoden seurannassa. Kontrolliryhmään verrattuna akuutin alaraajavamman riski oli 1,64-kertainen vuoden ajan aivotärähdyksen jälkeen. Nämä mainitut tulokset olivat tutkimuksen merkittävimmät havainnot ja kaikki myös tilastollisesti merkittäviä. Ennen aivotärähdystä alaraajojen akuuteissa vammoissa ei havaittu ryhmien välillä tilastollisesti merkittävää eroa millään aikavälillä.
Aivotärähdykset kontaktilajien ongelmana
Viime vuosina aivotärähdykset ja toistuvat lievät aivovammat ovat olleet puheenaiheena esimerkiksi amerikkalaisen jalkapallon ammattilaissarjassa NFL:ssä ja jääkiekon ammattilaissarjassa NHL:ssä. Molemmissa sarjoissa pelaajat sekä heidän omaiset ovat hakeneet jälkeenpäin oikeusteitse korvauksia ammattilaissarjojen välinpitämättömyydestä aivovammoja ja niiden seurauksia kohtaan (McGran 2015). Toistuvien aivotärähdysten sekä päähän kohdistuvien iskujen on epäilty aiheuttavan kroonista traumaattista enkefalopatiaa (Chronic Traumatic Encephalopathy, CTE) ja siten aivojen toimintahäiriöitä. Time Magazine uutisoi toukokuussa eläkkeelle jääneiden amerikkalaisen jalkapallon pelaajien kognitiivisista ongelmista, jotka olivat saaneet peliuransa aikana aivotärähdyksiä (Park 2015). Uutisessa viitattiin JAMA:ssa julkaistuun tutkimukseen, jossa verrattiin eläkkeelle jääneitä urheilijoita terveisiin vastaavan ikäisiin osallistujiin neuropsykologinen testein ja aivojen magneettikuvien avulla. Lynallin ym. (2015) tutkimus tuo kuitenkin uudenlaisen mahdollisen riskin aivotärähdyksiin liittyen, joka on hyvä tiedostaa kontaktiurheilulajeissa joissa alaraajavammoja ilmenee muutenkin.
Mikä yhteyden taustalla?
Syytä aivotärähdysten ja alaraajavammojen yhteyteen voidaan toistaiseksi vain pohtia. Tässä tutkimuksessa hypoteesina esitettiin aivotärähdysten aiheuttamien tasapaino- ja asentoaisti- sekä liikkeen kontrollihäiröiden olevan mahdollisesti riskiä nostava tekijä, joiden tueksi onkin jonkin verran suuntaa antavaa näyttöä. Aivotärähdykset ovat ilmiönä haastava tutkittava, koska oireiden kirjo on usein laaja ja ne voivat ilmetä joskus viiveellä. Ne eivät myöskään aiheuta radiologisesti ja neurofysiologisesti näkyviä muutoksia aivotoiminnassa tai aivojen rakenteessa ja krooninen traumaattinen enkefalopatiakin pystytään toistaiseksi varmistamaan vain kuoleman jälkeisessä aivotutukimuksessa (Luoto ym. 2014; Montenigro, Bernick & Cantu 2015).
Lynallin ym. 2015 tutkimus jätti myös tutkittavaa ja pohdittavaa tulevia tutkimuksia varten. Kaikilta urheilijoilta ei ollut täyden kahden vuoden terveystietoja saatavilla johtuen esimerkiksi urheilun lopettamisesta, mikä voi vaikuttaa tutkimustuloksiin. Tutkimuksesta ei myöskään käy ilmi, missä vaiheessa kautta aivotärähdys ja alaraajavammat ilmenivät. Aivotärähdyksiä on havaittu ainakin amerikkalaisessa jalkapallossa ilmenevän peleissä enemmän kuin harjoituksissa (Dompier ym. 2015). On myös hyvä huomioida, että tutkimus oli menetelmältään retrospektiivinen, jolloin tietojen keruu perustuu aikaisemmin kerättyyn potilastietoon ja saatu tieto voi siten olla rajallista. Aiheesta on kuitenkin tehty aikaisemmin tutkimuksia jalkapallon ja amerikkalaisen jalkapallon pelaajilla, jotka tukevat tämän tutkimuksen tuloksia (Nordström ym. 2014; Pietrosimone ym. 2015). Vaikka syy kohonneelle riskille saattaakin olla vielä mysteeri, on mahdollisen riskin olemassaolo kuitenkin hyvä tiedostaa. Aivotärähdysten jälkeinen kuntoutus voi tulevaisuudessa saada uusia suuntia ja fysioterapeuteille on mahdollisesti enemmän työsarkaa myös sillä kentällä.
Lähteet
- Dompier TP, Kerr, ZY, Marshall SW, Hainline B, Snook EM, Hayden R & Simon JE. Incidence of concussion during practice and games in youth, high school and collegiate american football players. Jama Pediatrics, 2015 July 1;169(7):659-665.
- Luoto T, Hokkanen L, Vartiainen M, Hänninen T, Tuominen M, Parkkari J & Öhman J. Aivotärähdykset urheilussa. Suomen Lääkärilehti 14/2014 vsk 69, 1055-1061a.
- Lynall RC, Mauntel TC, Padua DA & Mihalik JP. Acute lower extremity injury rates increase following concussion in college athletes. Medicine & Science in Sports & Exercise, 2015 Published ahead of print.
- Montenigro PH, Bernick C & Cantu RC. Clinical features of repetitive traumatic brain injury and chronic traumatic encephalopathy. Brain Pathology 25 (2015) 304-317
- McGran K. NFL concussion settlement could be good news for former NHL players. Toronto Star 29.4.2015. [WWW-dokumentti] http://www.thestar.com/sports/hockey/2015/04/29/nfl-concussion-settlement-could-be-good-news-for-former-nhl-players.html
- Nordström A, Nordström P & Ekstrand J. Sports-related concussion increases the risk of subsequent injury by about 50% in elite male football players. British Journal of Sports Medicine 48(19) 2014.
- Park A. Concussions continue to plague retired NFL players. Time Magazine May 18, 2015. [WWW-dokumentti] http://time.com/3863914/concussions-memory-retired-nfl-players/
- Pietrosimone B, Golightly YM, Mihalik JP & Guskiewicz KM. Concussion frequency associates with musculoskeletal injury in retired NFL players. Medicine and science in sports and exercise 04/2015, Published ahead of print.