Liikutettaessa olkapäätä ei välttämättä tule ajatelleeksi osan liikkeestä tulevan hartiarenkaasta ja lapaluusta. Lapaluun kuvaillaan muodostavan peruskiven olkapään toiminnalle ja tätä esimerkkiä käytetäänkin usein havainnollistamaan lavan roolia olkapään biomekaniikassa. Viime vuosien yksi kuuma trendi fysioterapiassa ja liikunta-alalla yleensäkin ovat olleet erilaiset liikekontrollin häiriöt ja “lapatuki”, joiden normalisoitumisen harjoittelun myötä toivotaan johtavan myös kipujen vähenemiseen. Olkapääkipu ei ole tässä liikekontrollin nosteessa jäänyt paitsioon, sillä hartiarenkaan hallinta on enenevässä määrin kohotettu jalustalle yhtenä tärkeänä tekijänä olkapääkipujen saralla. Vallitsevana ajatuksena on, että myös olkapääkipu ja lavan liikekontrollin häiriöt liittyvät toisiinsa ja nyt lähdetäänkin selvittämään että miten.
Liikekontrollin häiriö vai liikehäiriö?
Liikehäiriö voidaan määritellä normaalin aktiivisen ja passiivisen liikkeen kivuliaana rajoituksena tai häiriönä (O’Sullivan 2005). Liikekontrollin häiriö määritellään O’Sullivanin (2005) mukaan puutteeksi tai häiriöksi liikkeen hallinnassa. Liike ei ole häiriintynyt tai rajoittunut kipua provosoivaan suuntaan eikä ihminen ole itse tietoinen, että kyseinen liike provosoi hänen kipuaan. Sahrmannin (2002, 2011) mukaan liian usein toistuvat yksipuoliset liikemallit voivat teoriassa johtaa liikekontrollin häiriöihin. Kinetic Control-konseptissa mainitaan myös liikekontrolliin vaikuttavana tekijänä muiden kehon osien rajoittunut liikkuvuus, joka voi johtaa taas ympäröivien liikesegmenttien liikkeen kontrollin häiriöihin (Comerford & Mottram 2011).
Tutkimusnäyttö etenkin alaselkäkivun osalta puoltaa ajatusta liikekontrollin merkityksestä kivussa, sillä useat tutkimukset ovat osoittaneet alaselän liikekontrollin häiriöiden olevan yhteydessä pitkittyneeseen epäspesifiin alaselkäkipuun (Luomajoki ym. 2008). Lisäksi alaselän liikekontrollin parantumisen on havaittu olevan yhteydessä alaselkäkivun voimakkuuden ja koetun toiminnan haitan vähenemiseen (Luomajoki ym. 2010). Myös niskan ja jalkaterän kivuissa liikekontrollin merkitystä on enenevässä määrin tutkittu ja monenlaisia liikekontrollin testejä ja harjoitteita on kehitetty (Sahrmann ym. 2010, Kangas ym. 2011). Tässä kirjoituksessa tutustutaan olkapääkipuun liittyen lavan liikemalleihin ja biomekaniikkaan, mutta olkapäävaivojen yleisyydestä johtuen todennäköisesti aiheeseen palataan blogissamme piankin.
Olkapääkipu ja hartiarenkaan normaali toiminta
Yleisiä olkapään kiputiloja, joiden taustalla on toiminnallisia häiriöitä, voivat olla esimerkiksi olkapään ahtaus (olkapään pinneoireyhtymä) sekä olkanivelen instabiliteetti. Näihin voi liittyä pehmytkudosten ärsytystä johtuen olkaluun epäsuotuisasta liikkeestä suhteessa lapaluuhun. Ludewigin ja kumppaneiden tekemässä katsauksessa (2011) avataan lapaluun liikkeen ja lapaa ohjaavien lihasten toiminnan muutoksia olkapäähän ja sen kipuiluun liittyen. Yksityiskohtaisesti asiasta kiinnostuneen lukijan kannattaa tutustua kyseiseen artikkeliin.
Pääpiirteissään yläraajaa aktiivisesti nostettaessa normaali lapaluun liike käsittää lapaluun riittävän ylöspäin kiertymisen, kallistumisen taaksepäin sekä sisä- tai ulkokierron (riippuen kulmasta, jossa yläraajaa nostetaan). Tällöin olkanivelen liikeakselin paikka säilyy suotuisana mm. kiertäjäkalvosimen lihastoiminnan ja olkapään rakenteiden kuormittumisen kannalta (Ludewig ym. 2011). Tämän normaalin lavan liikkeen saa aikaan pääasiassa serratus anterior sekä epäkäslihaksen (trapezius) ylä- ja alaosa (ks. kuva). Lapaluun liikettä ohjaavia yksittäisiä lihaksia miettiessä on syytä muistaa laaja-alaisemminkin eri lihasten synkronisoidun toiminnan merkitys ja miten lihasvoimat välittyvät myofaskiaalisten rakenteiden kautta ja saattavat vaikuttaa olkapään toimintaan. Olkanivelen toimintaan liittyen puhutaan myös olkaluun pään ja lapaluun nivelkuopan välisestä asennosta ja siitä, kuinka hyvin olkaluun pää asettuu keskelle nivelkuoppaansa samalla kun yläraajaa liikutetaan (Huijbregts ja Bron, 2011).
Lavan liikkeisiin vaikuttavat lihakset ja miten niiden aktivoituminen liittyy lapaluun ylöskiertymiseen. Kuva: Exercisebiology.com
Liittyykö olkapääkipuun lavan poikkeava liike?
Tutkimuksissa on havaittu, että olkapään kiputiloihin liittyy usein muuttunut lavan mekaniikka, mutta tutkimustuloksissa on jonkin verran ristiriitaisuutta sen suhteen, millaisia muutoksia lavan mekaniikassa tapahtuu. Nykytiedon valossa olkapään pinneoireyhtymään liittyy usein yläraajan nostoliikkeen aikana rajoittuneet lapaluun ylöspäin kiertyminen, ulkokierto ja taaksepäin kallistuminen (Struyf ym. 2011, Ludewig ym. 2011). On esitetty, että lapaluun liian vähäinen myötäliike ylöspäin johtaa olkalisäkkeen alapuolisen tilan ahtautumiseen, jolloin kiertäjäkalvosimen rakenteet altistuvat liialliselle kompressiolle. Lapaluuta ohjaavien lihasten toiminnassa ilmeneviä eroja on etenkin pinneoireyhtymästä kärsivillä mm. epäkäslihaksen yläosan yliaktiviteetti, serratus anteriorin alentunut aktiviteetti sekä olkapään takarakenteiden ja pienen rintalihaksen kireys. Myös lihasten aktivoitumisen ajoitukseen liittyen on havaittu muutoksia, kuten mm. epäkäslihaksen keski- ja alaosien viivästynyttä aktivoitumista yläraajan nostoliikkeessä (Ludewig ym. 2009) Edellä mainitussa esimerkissä siis kiertäjäkalvosin (rotator cuff) ja sitä ympäröivät rakenteet jäävät olkalisäkkeen (acromion) alle pinteeseen ja tästä saattaa seurata kudosärsytystä, jolloin puhutaan ns. “subacromiaalisesta impingementistä”.
On hyvä huomioida, että myös olkanivelen liike- tai liikekontrollin häiriöt sekä solisluu-olkalisäke sekä solisluu-rintalasta nivelten liikehäiriöt voivat johtaa lapaluun muuttuneeseen liikkeeseen. Usein esimerkiksi olkapääleikkauksen jälkeen tai jäätyneessä olkapäässä olkanivelen rajoittunutta liikettä saatetaan kompensoida lapaluun liiallisella, ja mahdollisesti huonosti kontrolloidulla liikkeellä. Toisaalta on kuitenkin hyvä muistaa, että näissä esimerkeissä todellinen lavan liikkeen muuttuminen voikin olla toissijaista ja nimen omaan kompensaatio muun alueen häiriöstä. Lisäksi on hyvä muistaa että rintarangan ja kylkiluiden liikerajoitukset sekä erilaiset pehmytkudosten kireydet voivat häiritä lapaluun sujuvaa liikettä. (Ludewig ym. 2009, Ludewig ym. 2011)
Onko olkapääkipu yhteydessä lavan poikkeavaan asentoon?
Lavan kontrollin häiriö ja olkapääkipu voivat siis liittyä toisiinsa, mutta millaisia muutoksia sitten ilmenee hartian ryhdissä? Jatkokysymyksenä tietenkin kiinnostaa, että onko sillä vaikutusta? Hyvin useinhan kliinisessä tutkimuksessa (esim. lääkärissä tai fysioterapiassa) arvioidaan lapaluiden staattista lepoasentoa. Lavan asentoa arvioidessa voidaan poikkeavasta löydöksestä joskus tehdä varsin karuja johtopäätöksiä siitä, mitä tuleman pitää kipujen osalta. Seuraakin hyviä uutisia huonoryhtisille, sillä Struyfin ja kumppaneiden (2014) tutkimuksen mukaan lapaluun staattinen lepoasento ei vaikuttaisi korreloivan tulevien olkapään kiputilojen kanssa. Minkä lisäksi myös terveillä ihmisillä saattaa ilmetä merkittävää eroa lapaluiden asennoissa (Morais & Pascoal 2013). Sen sijaan sillä, miten lapaluu käyttäytyy yläraajan liikkeen aikana saattaa olla yhteys olkapään kipujen ilmaantumiseen. Edellä mainitussa Struyf ym. (2014) tutkimuksessa havaittiin, että lapaluun riittämätön ylöspäin kiertyminen olkapään loitonnus-liikkeessä 45 ja 90 asteen kulmassa lisäsi riskiä olkakipujen myöhempään ilmaantumiseen heittolajien urheilijoilla. Lavan staattisen asennon ei havaittu myöskään Seitzin ja kumppaneiden (2012) tutkimuksessa korreloivan yläraajaan noston aikaisen lapaluun liikkeen kanssa. Eli ainakaan ko. tutkimuksen perusteella ei lapaluun staattisesta asennosta voi vielä päätellä, miten lapaluu käyttäytyy liikkeen aikana.
Johtopäätöksenä näistä voidaan todeta, että lavan staattinen asento ei ehkä olekaan niin tärkeää kuin mitä ollaan aikaisemmin ajateltu ja tätä näkökulmaa tukee myös viime vuonna julkaistu kirjallisuuskatsaus aiheesta (Ratcliffe ym., 2014). Olkapään liikkeisiin liittyen taasen tuossa Ratcliffen ja kumppaneiden toteuttamassa katsauksessa todettiin, että lavan liikkeistä tehdyt havainnot ovat niin ikään epäselviä ja löydöksiä on suuntaan jos toiseenkin.
Yhteenveto
Olkapääkipu on varsin yleinen vaiva, jopa kolmanneksi yleisin tuki- ja liikuntaelinsairaus tai -vaiva (Huijbregts ja Bron, 2011). Ajatusmalleja lavan toimintahäiriöistä on esitetty useassakin eri lähteessä (mm. Ludewig ym, 2011 ja Huijbregts ja Bron, 2011), mutta niiden todellinen yhteys kipuun ei ehkä olekaan täysin niin selvä kuin mitä alunperin ajateltiin (Ratcliffe ym., 2014). Toisaalta on myös hyvä muistaa, että lavan liikkeiden mittaaminen ei ole täysin mutkatonta ja tämä sekä yksilölliset variaatiot vaikuttavat paljon tutkimuksista saatuihin tuloksiin (Ludewig ym., 2009). Lavan staattisen asennon merkitys olkapääkipuihin taasen näyttäisi tutkimusten valossa kuuluvan “busted” -osastolle ollen aikaisemmin luultua vähäisempää (Struyf ym., 2014). Jatkossa tästä liikekontrollin kokonaisuudesta olkapääkivuissa tarvitaankin selkeästi lisää laadukkaita tutkimuksia ja aiheeseen tullaan varmasti palaamaan myös meidän blogissamme.
LÄHTEET:
- Comerford M & Mottram S. Kinetic control: the management of uncontrolled movement. Australia: Elsevier Churchill Livingstone 2011.
- Huijbregts PA – Bron C: Rotator Cuff Lesion: shoulder impingement. Teoksessa: Fernandez de las Penas C – Cleland J – Huijbregts P (toim.): Neck and Arm Pain Syndromes. Elsevier. 2011.
- Kangas J, Dankaerts W, Staes F. New approach to the diagnosis and classification of chronic foot and ankle disorders: identifying motor control and movement impairments. Man Ther. 2011 Dec;16(6):522-30
- Sahrmann S. Movement System Impairment Syndromes of the Extremities, Cervical and Thoracic Spines. Elsevier. 2011.
- Ludewig P, Reynolds J.The Association of Scapular Kinematics and Glenohumeral Joint Pathologies. J Orthop Sports Phys Ther. 2009 Feb; 39(2): 90–104
- Ludewig P, Braman J. Shoulder Impingement: Biomechanical Considerations in Rehabilitation. Man Ther. 2011 Feb; 16(1): 33–39.
- Luomajoki H, Kool J, de Bruin ED, Airaksinen O. Movement control tests of the low back pain; evaluation of the difference between patients of the low back pain and healthy controls. BMC Musculoskeletal Disorders. 2008; 9:170
- Luomajoki H, Kool J, de Bruin ED, Airaksinen O. Improvement in low back movement control, decreased pain and disability resulting from specific exercise intervention. 2010. Sports Med Arthrosc Rehabil Ther Technol 23;2(1):11
- Morais NV & Pascoal AG. Scapular positioning assessment: Is side-to-side comparison clinically acceptable? Manual Therapy 2013 (18):46-53.
- O’Sullivan P. Diagnosis and classification of chronic low back pain disorders: Maladaptive movement and motor control impairments as underlying mechanism. Manual Therapy 2005;10(4):242-255.
- Ratcliffe E – Pickering S – McLean S – Lewis J: Is there a relationship between subacromial impingement syndrome and scapular orientation? A systematic review. Br J Sports Med. 2014;48:1396.
- Sahrmann S. Diagnosis and treatment of movement impairment syndromes. St. Louis: Elsevier Mosby 2002.
- Sahrmann S. Movement system impairment syndromes of the extremities, cervical and thoracic spines. St. Louis: Elsevier Mosby 2011.
- Seitz AL, Reinold M, Schneider RA, Gill TJ, Thigpen CA. No effect of scapular position on 3-dimensional scapular motion in the throwing shoulder of healthy professional pitchers. J Sport Rehabil. 2012 May;21(2):186-93
- Struyf F, Nijs J, Meeus M, Roussel NA, Mottram S, Truijen S, Meeusen R. 2014. Does scapular positioning predict shoulder pain in recreational overhead athletes? Int J Sports Med. 2014 Jan;35(1):75-82.
- Struyf F, Nijs J, Baeyens JP, Mottram S, Meeusen R. Scapular positioning and movement in unimpaired shoulders, shoulder impingement syndrome, and glenohumeral instability. Scand J Med Sci Sports. 2011 Jun;21(3):352-8.
- RTG-kuva: ”Transaxillary CR shoulder” by RSatUSZ – PACS UniversitätsSpitalZürich. Licensed under GFDL via Wikimedia Commons – http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Transaxillary_CR_shoulder.jpg#mediaviewer/File:Transaxillary_CR_shoulder.jpg
