Alun perin kyseinen herra nousi fysioterapia-alan tietoisuuteen julkaisemalla kroonisen alaselkäkivun luokittelumallinsa 2005 Manual Therapy:ssa. Erona aikaisempiin luokittelumalleihin oli siinä, että epäspesifien alaselkäkipujen luokittelu perustui osittain myös asiakkaan tapaan liikuttaa alaselkää. Terapeuttinen harjoittelu rakentui siten liikkumistavan mukaan eikä sen mukaan, mikä kudos olisi vaurioitunut tai mitkä lihakset olivat heikentyneet tai mitkä nivelet ja rakenteet jäykkiä, kireitä tai yliliikkuvia. O’Sullivanin tapa luokitella alaselkäkipua on vähitellen saanut kannatusta fysioterapian ja lääketieteenkin aloilla ja esimerkiksi Hannu Luomajoen väitöskirjassaan kehittämä lannerangan liikekontrollin testipatteristo pohjautuu osittain O’Sullivanin alkuperäiseen luokittelumalliin.
Category Archives: Terapeuttinen harjoittelu ja kuntoutus
Kristallipallon äärellä – Milloin urheilemaan palaaminen kannattaa?
Yksi maailman seuratuimmista otteluista pelataan ensi sunnuntaina Kaliforniassa, kun kaksi tällä hetkellä parasta amerikkalaisen jalkapallon joukkuetta ottavat selvää paremmuudestaan. Runkosarjan ja pudotuspelien jäljiltä molemmille joukkueille on kertynyt loukkaantumisia ja spekulaatiot avainpelaajien pelikunnosta käy kiivaana. Paranemisen suhteen moni saattaa olla valmis ottamaan riskejä päästäkseen pelaamaan Super Bowlissa ja mahdollisesti nostamaan Lombardi Trophyn ottelun lopuksi ilmaan. “Milloin pääsen pelaamaan?” on tyypillisesti ensimmäisiä huolenaiheita loukkaantumisen jälkeen myös muillakin kuin ammattiurheilijoilla. Vastaus kysymykseen on monen tekijän summa eikä kristallipallo aina ole kirkas, vaikka puhuttaisiin esimerkiksi kahdesta identtisestä nilkan nyrjähdysvammasta kahdella saman lajin harrastajalla. British Journal of Sports Medicine nosti viime vuonna “Return to play”-arvioinnin tulevaisuuden liikuntalääketieteen haasteeksi, mikä innoitti vanhan jenkkifutarin kirjoittamaan aiheesta (Arden, Bizzini & Bahr 2015).
Akillesjänteen tendinopatian rakenteelliset muutokset eivät korreloi kivun ja toimintakyvyn kanssa
Akillesjänne voi olla muidenkin kuin antiikin sotasankarien heikko kohta. Jänteen repeämien lisäksi se on tyypillinen rasitusvammojen uhri ja nimensä mukaisesti varsinkin juoksijoiden akilleen kantapää. Valitettavasti fyysisesti inaktiivisemmatkaan eivät niiltä säästy ja ylipaino onkin havaittu yhden systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perusteella akillesjänteen tendinopatioiden riskitekijäksi (Franceschi ym. 2014). Alankomaissa teetetyn tutkimuksen perusteella yleisellä väestötasolla akillesjänteen tendinopatioita on havaittu ilmenevän 1,85:lla 1000:sta ihmisestä vuoden aikana, jolloin sen esiintyvyys on suurempaa kuin esimerkiksi tenniskyynärpään esiintyvyys (de Jonge ym. 2011).
Rullaten rennommaksi, voimakkaammaksi ja liikkuvammaksi?
Tämän päivän liikuntatermejä ovat putkirullaus ja lihaskalvot. Vielä vakuuttavammalta kuulostaa, jos puhutaan foam rollauksesta ja faskioista. Kuntokeskusten venyttelytilat ja median julkaisut ovat viime vuosina täyttyneet vähitellen puolen metrin mittaisista putkista, joiden päällä ihmiset rullailevat irvistellen erilaisissa asennoissa. Ulospäin tämä saattaa näyttää hitaalta itsekidutukselta irvistyksineen ja hengenhaukkomisineen, mutta jokin syvempi tarkoitus rullailulla näyttäisi olevan, kun sitä pienestä tuskanhiestä huolimatta tehdään. Jostain syystä rullailun vaikutukset yhdistetään lähes automaattisesti lihaskalvoihin ja faskioihin, joten Mind the Movement päättikin aloittaa myofaskiaalisten myyttien murtamisen foam rollauksen osalta.
Tämän kaksiosaisen artikkelisarjan toinen osa löytyy tämän linkin takaa: Foam rollaus, osa 2: Näytön puutteen vastaisku.
Mitä myyteistä tiedetään
Kaikkiaan foam rollausta ja itse toteutettavaa pehmytkudoskäsittelyä (self-myofascial release, SMR) kokonaisuudessaan on tutkittu varsin vähän.Jatka lukemista
Aivotärähdys voi kolahtaa muuallakin kuin päässä – Tutkimus aivotärähdysten ja alaraajavammojen välisestä yhteydestä
Miten aivotärähdykset ja tuki- ja liikuntaelinvammat liittyvät toisiinsa? Tähän kysymykseen törmättiin tuoreessa amerikkalaistutkimuksessa, jossa selvitettiin alaraajojen akuuttien tuki- ja liikuntaelinvammojen riskiä aivotärähdyksen jälkeen yliopistourheilijoilla (Lynall ym. 2015). Eri lajien urheilijoilla havaittiin vuoden seurannassa noin 1,5-2 -kertainen riski saada akuutti alaraajavamma. Tutkimuksessa selvitettiin urheilijoiden terveystietojen perusteella akuuttien alaraajavammojen määrää ennen aivotärähdystä ja sen jälkeen, sekä verrattiin urheilijoihin jotka eivät olleet saaneet aivotärähdystä.
Niskakipu ja kontrollia sekä kontrollinhäiriöitä

Toisilla on enemmänkin niskaa hallittavaksi… (Kuva: Farrukh [CC BY-NC 2.0])